Saattajat Orimattila

Päivä ilmaisia suomalaisia porno videoita

päivä ilmaisia suomalaisia porno videoita

Read More

Suomalainen amatööri v runo

suomalainen amatööri v runo

Onks toi tosiaan hunksin runo? Siinä on imua ja nostetta, tykkään siitä, vaikka paikoin rytmi vähän ontuukin Siis tää on amatöörin analyysi, mutu-juttu. Mieti siis hetki, voiko vielä muuttua elämäsi retki.

Mikään ei ole mahdotonta, kun uskoo, luottaa ja rakastaa. Sen sanoma on selkeä kuten aikuistuneen poikasjoutsenen selkä. Kuten aitassa neitsyen, immen. Runosi on kuin Haikaran laulu, ei ääntä tule, mutta nokka käy, Sen kaula kietoo ja eleet kiehtoo.

Jokainen kevät tuo eteen saman näytelmän ja saman sanoman ja samalle puolisolle. Astun suollani Karpalon, toisenkin, annan Sammakoiden mennä. Vaan mun kaulani taipuisi vieläkin, voisin nokkani äänen suoda, jos vois elämä vielä keran, luokseni syyn siihen tuoda.

Voisin pesälles astua, sulle antaa, kaulani kierteet kaikki, Siinä istut, turhaa enää, on meidän suojella pesää. Mutta lentäen kerran, toisenkin, aina tulisin sinun viereen, Suota kulkien yhdessä, Karpalokin, tois jotakin meille mieleen. Ja tässä lausunto runokriitikolle: Tässäpä runo, jonka olen lukenut kymmeninä eri versioina. Tässä runossa ovat ne kuusi tärkeinbtä sanaa, jotka hyvään runoon kuuluvat.

Ancelin teeman ympäriltä muistui mieleen toinen runo. Liisa Laukkarisen kokoelmasta Toinen nainen. Rakastumista on liian vähän, turha siitä on moittia ei sitä koskaan ole liikaa. Kyllikseen saa muutenkin soutaa lyijynraskaita syysvesiä, ulkopuolella kylmää myöten kulkea vaikka sisällä on sulaa ja lämmintä. Ja mitä siitä jos se sattuu kuten tämä nyt meihin minuun sinuun häneen. En tiedä, mitä toivon, ja silti toivon vaan.

Mitt on tää kaiho, kaipuu, mi sillä määränään? Mä mitä toivon, tahdon ja mitä mietinkään? Olen vanha ja mietin, mitä mä teen täällä vieläkin edelleen. En odota mitään, en kaipaa mitään, istun vain vieläkin täällä. Upeita - jopa ihan omia runoja oli pari, niin ounastelen. Ja ounastelen myös että Anceli on rakastunut ;-DDD Hunksillakin alkaa riimit aueta, vähän vaan vielä ajatusta lisää niin "ei hattumpaa ei hattumpaa, jellonakt minäkin titä entin luulin Ancelille ja toki muillekin rakastuneille ja haaveilijoille tämä lynyt mutta sitäkin ihanampi runo, mielestäni "kaunein rakkausruno päällä maan", Saima Harmajaa: Rannalla Ihanat vaaleat pilvet liukuvat taivaalla.

Hiljaa ja lumoavasti laulaa ulappa. Aaltojen hyväilyistä hiekka on väsynyt. Tulisit aivan hiljaa, tulisit juuri nyt Saima Harmajan Kootuissa runoissa minulla 6. Saima Harmaja kuoli Osaltani ketju loppuu tähän.

Nukkukoon yön yli, kohta sit minäkin. Mutta jotakin on sinulle omistettava: Rannan aaltoja katselen, eivät ne äännä, ne kuiskaavat ihan hiljaa. Sinä, rakas, teltassa nukut. Sinä myrskynä äänsit ja jätit minut, unetonna rantaan tähän. Minä kestäisin myrskyn, ja aallot taas, sinä nukut ja minä kaipaan. Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?

Mitä on tämä hiljaisuus? Mitä tietävi rauha mun sydämessäin, tää suuri ja outo ja uus? Minä kuulen kuink' kukkaset kasvavat ja metsässä puhuvat puut. Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat ja toivot ja tou'ot muut. Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk' on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää. Eino Leino- Ei oo ei tuu Tämän päivän tunnelmani välittyy tästä Aleksis Kiven runosta.

Aihe ei aivan täsmää, mutta tunne on sama. Kuvatessaan aikaa, joka syntyvälle lapselle ei ollut näin aurinkoinen, kuin meillä nykyään. Sydämeni laulu Tuonen lehto, öinen lehto! Siell' on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan. Siell' on lapsen lysti olla, Tuonen herran vainiolla kaitsia Tuonen karjaa. Siell' on lapsen lysti olla, illan tullen tuuditella helmassa Tuonelan immen. Onpa kullan lysti olla, kultakehdoss' kellahdella, kuullella kehrääjälintuu.

Tuonen viita, rauhan viita! Kaukana on vaino, riita, kaukana kavala maailma. Ruusunmarjat punaiset seassa lehtien kullankeltaisten pistelin poskeen karehtien tilhiltä salaa siemenet jäiset syljin mäkeen kurkkua karhii oisko ne marjat vai mikähän pirhonen sinne on mennyt. Kun syksyn pimeys, laskeutuu päälle maan. Kun sade piiskaa ikkunaan. Kun mieli on apea. Älä unohda, niitä aurinkoisia kesäpäiviä.

Älä unohda, niitä lämpimiä kesäöitä. Älä unohda, niitä hetkiä, kanssa ystävien. Käpälöityä Leinoa Syksyllä murheita muisteta ei syksyllä piahalla on pimeetä hunajaa purkista nieleskellään ja nähdään kesästä unta.

Edith Södergranin runo Rakkaus. Sen on suomentanut itsekin upea runoilija Uuno Kailas. Södergran, kuin niin moni aikansa runoilija, kuoli nuorena, vasta vuotiaana, v. Maailmalla hän on yksi tunnetuimpia runoilijoitamme. Minusta hänen runonsa ovat kuin tänään kirjoitettuja. Sieluni oli vaaleansininen puku, taivaanvärinen. Jätin sen kalliolle meren rannalle ja alastonna tulin sinun luoksesi, naisen tavoin. Ja naisena istuin pöytäsi ääressä, join lasin viiniä, hengitin ruusujen tuoksua.

Sinä näit, että olin kaunis ja muistutin jotakuta, jonka olit nähnyt unessa. Minä unohdin kaiken, unohdin lapsuuteni ja kotimaani. Tiesin ainoastaan olevani hyväilyjesi vanki. Ja sinä otit hymyillen kuvastimen, käskit minun katsoa itseäni. Näin että olkapääni olivat tomusta tehdyt ja murenivat tomuksi, näin että kauneuteni oli sairas ja tahtoi — katoamistaan. Oi sulje minut syliisi niin lujasti että ei minulta mitään puutu. Olen samaa mieltä, Edith Södergran on ajaton.

Tästä runosta olen aina pitänyt: En minä ole nainen. Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös, olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko, olen malja kaikkien naisten kunniaksi, olen askel kohti sattumaa ja perikatoa, olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni Olen veren kuiske miehen korvassa, olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto, olen uusien paratiisien portinkilpi.

Olen liekki, etsivä ja röyhkeä. Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka, olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja Oliskohan pilkantekoa laittaa Södergranin jälkeen Eeva Kilven pikku runo - ikään kuin tuon viimeisen säkeen päivtykseksi: Sun laittamassa runossa oli. Sielun vilu ,lihan kaipuu ja kielto. Pitkään sitä kohtaa miettisin ja pyörittelin mielessäni.

Ihmettelen, ettei vanhassa Suomen Runotar-opuksessani mainita Edith Södergrania. Siksikö, että hän kirjoitti ruotsin kielellä? Modernisti, ei voi muuta sanoa, lähes sadan vuoden takaa. Modernimpi, kuin moni nyt vaikuttava.

Oliko aiemmin "oikean" runoilijan pirtaan kuuluva sairaus ja kärsimys? Tähdet, sekin on Uuno Kailaan suomennos. Yön tullen minä seison portailla kuuntelemassa, tähdet parveilevat puutarhassa ja minä seison pimeässä. Kuule, tähti putosi helähtäen! Älä astu ruohikolle paljain jaloin: Minustakin tuo runo säkenöi, huimaa menoa siinä on , koti-kiusattu. En tiedä miten tuota runoa yleensä tulkitaan, minulle se aukeaa modernin naisryypin rohkeana esittelynä.

Se nauraa ei pilkallisesti vaan kannustaen naisen perinteiselle roolille, joka tyytyy palvelemaan ja kaipaamaan, vaikka sisällä palaisi tuli. Ei minullekaan joka kohta aukea, mutta se kai on vain merkki siitä, että runo on hyvä. Sen luokse palaa uudelleen, eikä se kulu. Ihme juttu, soiviasanoja, tuo Södergranin "unohtaminen". Ehkä hän oli liian suuri meidän pieniin ympyröihimme. Vuoden kisoissa maailmanmestariksi valittiin Koivistolta kotoisin oleva Senja Mäkinen omalla Peili-runollaan.

Vuoden Shamaaniksi valittiin yleisöäänestyksellä joensuulainen Vesa-Pekka Pisto. Kilpailuun osallistui amatöörien ohella myös ammattilaisia. Jatkuvasti osallistujamääriään kasvattanut tapahtuma kilpailuun lähetettiin 57 esitystä, joista 24 hyväksyttiin loppukilpailuun on onnistunut myös runonkeruutavoitteissaan: Kalevalaisen neljännet runonlaulun maailmanmestaruuskilpailut sisälsivät kaksi uutta sarjaa: Ovet olivat avoinna kaikentyylisille kalevalamittaan laadituille esityksille teknomusiikista ja teatterista perinteisiin laulanta- ja lausuntaesityksiin.

Kisojen tuomaristo valitsi runonlaulun Maailmanmestariksi Jaana Tikkalan Rääkkylästä, joka osallistui kilpailuun sooloitkulla ja yhtyeen Loksatuda jäsenenä. Tikkalan itku oli paitsi koskettava, niin myös teknisesti erittäin hallittu nykypäivän itkuvirsi.

Vuoden Shamaaniksi valittiin yleisöäänestyksellä Yamar Thiam Senegalista. Thiamin Puhuva rumpu-esitys todisti, että "Vaka Vanha Vaenamoinen" osaa myös käsitellä afrikkalaista rumpua vimmatun tanssin vauhdittamana. Kisat saivat jälleen runsasti julkisuutta tiedotusvälineissä. Espoon suurimmassa sanomalehdessä Länsi-Väylässä kilpailut komeilivat etusivulla. Kisoista radioitiin kooste YLE: Sarjapalkinnot ja osallistujalistat näet kohdasta MM Teemalla halusimme kunnioittaa kirjan isän, edesmenneen akateemikko Matti Kuusen elämäntyön merkitystä Suomen kalevalaiselle perinteelle.

Kilpailun pääpalkinnot myönnetään Vuoden Shamaanille ja Maailmanmestarille, jotka voidaan valita mistä esityssarjasta tahansa. Vienan Karjalan matkoja ja kameroita. Kisojen tilastoja Sivun lopussa tiedot tuomaristoista. Osanottajat ja palkitut Kalevalamittaisen runolaulannan SM-kilpailut 1.

Eila Hartikainen, Helsinki, Vuoden Shamaani: Taito Hoffren, Helsinki, Vuoden Shamaani: Vieno Kalliola nuorisosarjan voittaja Hännänhuiput -ryhmä, Helsinki ohj. Kalevala MM 5-vuotisjuhlakilpailut Kilpailujen teemoina olivat lasten ja nuorten runot, sekä uusi kansanrunouskokoelma Runorumpu. Kisoihin osallistuivat kaikki edellisten vuosien Suomen ja Maailman mestarit ja Vuoden Shamaaneista V. Pisto ja Veltto Virtanen häntä ei tosin saanut äänestää.

Paikalla oli lähes kaksisataa ihmistä Vuosituhannen Runomestari valittiin yleisöäänestyksellä: Valituksi tuli Suomen mestari vuodelta Taito Hoffren kotipaikka Kantele, kappale: Hoffrenin voittoa kirkastaa vielä tuomariston antama ykköspalkinto.

Vuosituhannen  Shamaaniksi yleisö valitsi vuoden maailmanmestarin Senja Mäkisen Senja esitti Runorumpu-runonsa Peili. Äänestystulos oli tasainen voittajaa lukuunottamatta. Tuomaristo , johon kuuluivat professori  Lauri Harvilahti, folkloristi Mikko Europaeus ja lehtori Anna Kaisa Liedes valitsi lisäksi kolme parasta esitystä ja jakoi kuusi kunniamainintaa. Kilpailijoita ja ryhmiä oli loppukilpailuissa mukana 18 Esityksiä oli 28 1.

Tytti Metsä, Helsinki Neito ja lohikäärme, kansanruno Kunniamaininnat: Kilpailuissa esitettiin myös Koululaisen runokilpailun voittajarunot , jotka julkaistaan internetissä Lisää kilpailujen tunnelmista lähiaikoina sivuillamme.

Valokuvia saamme verkkoon heti alkuviikosta. Ensi vuonna tavataankin jo laajemmilla areenoilla ja uusin teemoin, joista tiedotamme lähiaikoina. Tuoreet viisivuotisjuhlakommentit järjestäjältä Lopussa radiokoosteen jälkeisiä mietteitä Lienen jäävi kommentoimaan esityksiä, joita seurasin juontajana sivuverhojen kätköissä, mutta jokaiset kisat läheltä kokeneena voinen vertailla ensimmäisiä ja viidensiä kilpailuja.

Ensimmäisten kisojen etu oli oikeastaan esitysten vähyydessä: Mutta saaduissa esityksissä oli voimaa sitäkin enemmän: Kullervon Kosto oli vasta lyömässä itseään läpi, ja heidän esityksensä pursusi nuoruuden voimaa ja näytön haluja. Vastapainoksi Urpo Nuorvan Talvisodan kronikka hiljensi yleisön lähes kyyneliin ja Velton EU-manaus syntyi improvisaatiosarjassa tuoreen kansanedustajan palopuheena, jossa lakkikin lensi päätteeksi lattiaan. Kisojen voima on ollut amatöörien ja ammattilaisten yhteiskemiassa.

Väitänpä, että amatöörien aidot, hiukan viimeistelemättömät esitykset ovat kenties koskettaneet yleisöä enemmän. Eilen pidetyissä kisoissa parasta antia olivat mielestäni nuorten trokeeviritelmät, jotka eivät lonkalta kirjoitettuna tietenkään olleet täydellisiä mitaltaan, mutta niiden säkeissä virtasi nuorison aitous ja voima, jota rohkeat esitykset vielä korostivat.

Yhtä paljon yleisö lämpeni lasten runojen esityksistä. Käntsy kaarnasesta runo oli oivaltavan hauska, suorastaan huippuräväkkä Hännähuippujen käsittelyssä. Vastapainoksi jo ammattilaisiksi nousseet kansanrunouden opiskelijat olivat mielestäni turhan pidättyväisiä esityksissään. Pelkäsivätkö he ammattilaisraadin arvostelua, vai onko esitysten akateemisesta tarkkuudesta tullut hyve? Kullervon Kostostakin puuttui alkuaikojen eroottinen uho, joka ainakin minusta sähköisti heidän esityksensä paremmin.

Minun mielestäni tyttöjen alkuaikojen hauskuus oli hävinnyt. Uskallanpa väittää, että kansansuosikeiksi nousee taiteen kuin taiteen alalla ihmiset, jotka säilyvät ikuisina amatööreinä!

Tarkoitan amatööriytenä innostusta, aitoutta ja ennen kaikkea nöyryyttä. Jos esiintyjä pitää itseään kansaa parempana, ei hän pitkälle pötki.

Oppitunti kansan ja kansanrunouden "ylivertaisuudesta" voisi alkaa vaikkapa uunituoretta kokoelmaa Runorumpua lukemalla. Väitän, että Suomesta ei löydy montaa ammattikirjoittajaa, jotka yltävät sen runotuotannon tasolle. Ikivanhan runotekniikan hallinan lisäksi niistä hehkuu aitous ja kansan sielu, joka pakenee väkisin yrittävän käsistä kuin vesi seulasta.

Ammattilaisten esityksistä minua koskettivat ehkä eniten Eila Hartikaisen "Mietteissänsä vanhat lehmät", jossa uusi kansanruno sai eläytyvän mestarin esittäjäkseen. Eila onkin taiteilija, joka on säilynyt murrettansa myöten kansanihmisenä. Piston Runorumputeos "Kohti Sylvesteriä oli todella mestarillinen, ja Karjalan Santtu Karhun loitsinnassa oli maagisuutta rock-kompin säestyksellä.

Vuoden Runolaulun maailmanmestaruuskilpailuissa oli runsaasti hyviä esityksiä joka makuun. Ruotsista tulleet Eila och Anders pitivät yllä pölhön kansanhuumorin mainetta pienoiskuvaelmallaan, jossa ruotsin- ja suomenkieleinen kalevalamitta limittyivät Svea-mamman Lemminkäistarinaan.

Oikeastaan on sääli, että Johannes Kekkonen ei tänä vuonna mahtunut loppukilpailuun, sillä hänellä tätä rohkeaa aitouden lajia löytyy vielä enemmän.

Toivottavasti hän kirjoittaa ensi vuodeksi sen verran lyhyen tekstin, että hänet voisi huoletta päästää estradille sitä lausumaan ilman, että on pelkoa sanojen haihtumisesta mielestä kesken esityksen Kyllä se sivuverhosta seuraaminen ja aikatauluista sterssaaminen sittenkin himmensivät kokonaiskäsitystäni.

Radiosta kuultuna esitykset olivat todella loistavia. Varsinkin Runorumpurunot löivät minutkin ällikällä. Täytyy ihmetellä nuorten taiteilijoiden kykyä luoda täysin oudoista runoista muutamassa päivässä kiireiden keskellä merkittäviä taideteoksia. Väitän, että kilpailuissa kääntyi uusi lehti kansanmusiikin ja kansanrunouden historiassa.

Uudet runot sähköistävät alan, kiitos uusien lahjakkaiden, ennakkoluulottomien taiteilijoiden, joilla on ulkoisen ilmaisuvoiman lisäksi myös runsaasti sisäistä sanottavan tarvetta. Kilpailun tuomareina olivat professori Lauri Harvilahti Helsingin yliopistosta ja tohtori Maija Länsimäki Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta. Kilpailuissa esitettiin 40 runoa 21 kilpailijan voimin.

Lisäksi tapahtumassa kuultiin kilpailun ulkopuolisia esityksiä Istokilta, Ihtiriekolta ja Norov Avilta. Uusia runoja kilpailuun lähetettiin yli Runojen teemoina olivat murteet ja tietäjän sanat maailmalle.

Raportti konserteista ja tapahtumista näillä aalloilla lähitulevaisuudessa. Jyrähdyksestä kuultiin makupaloja Ylen ykkösellä, ja kilpailuista oli laaja artikkeli Kiitämme kaikkia mukana olleita onnistuneesta tapahtumasta! Nick Hennessey, Englanti Esitys: Vesa-Pekka Pisto, Joensuu Esitykset:

Read More